BH vFIN TVA vAVA vPVA vAM & vCAN & vEST & vFIN & vFRA & vGER & vIS & vLUX & vN & vNL & vSWE MVA vFRAW-10 vSWEW-10 vISV-10 vESTW-10 vAMW-10 vDKW-10 vLUXW-10 vNLW-10 vFINW-10 vLTW-11 vFRAW-11 vNW-11 vMV-11 vGERW-11 vNLW-11
smoky demon of lost city
Kuvien © Odea & Carlyon (1 ja 2. kuva), kiitos! Kuvissa oikeasti Handsome Sirius From Beautiful Highland.
perustiedot
| VIRALLINEN NIMI |
Smoky Demon of Lost City |
KUTSUMANIMI |
Luka |
| SUKUPUOLI |
uros |
ROTU |
vanhaenglanninlammaskoira |
| SYNTYNYT |
22.04.2009 oma ikääntyminen |
REKISTERINUMERO |
VTR-0000 |
| VÄRI |
harmaavalkoinen |
SÄKÄKORKEUS |
63cm |
| KASVATTAJA |
Arianne Berg, kennel Lost City evm. |
OMISTAJAT |
Odea & Mirzu, Riot! |
Luka on ehkä hellyyttävin vanhaenglanninlammaskoira koko suuressa maailmassa. Sen vilpitön, itsevarma ja kultainen olemus sulattaisi varmasti piinkovan ja kylmimmänkin sydämen! Lukan virallinen nimi on oikeastaan todella harhaanjohtava, jos puntaroidaan herran oikeita luonteenpiirteitä ja sen yleisolemusta. Poika ei todellakaan ole mikään sorttinen demoni saati pahankurinen ilkimys, vaan kaikkea muuta! Siinä missä toinen Riot!:in koirista, Sid on ajattelematon sekopää, on Luka kylmänviileä ja kärsivällinen koira, joka jaksaa kuunnella omistajansa murheita ja tehdä kaikkensa miellyttääkseen "mammaansa". Luka tuo perheeseemme rauhallisuutta ja myös jossakin määrin luultavasti tasapainottaa bordercolliemme, Sidin, hullunmyllyksikin kutsuttua elämäntyyliä. Voisi siis sanoa, että Luka on oikea aarre koiraksi! Juuri passeli perheenjäsen meille, kaaoksen ja sekasorron keskelle. Lukalla on silmät jokaisen elävän olennon sydämeen, sen tyyneys viehättää monia ihmisiä ja herran ihmisrakkaus on uskomattoman upeaa nähtävää. Luka saa niin sylivauvat, murrosikäiset nuoret, vanhukset, kaikki, ihastumaan itsensä jumalattoman kauniilla tavalla. Olemalla vain oma itsensä. Ja se taito, jos jokin, on hyvin arvostettava taito. (Täytyy muuten tässä välissä todeta että tämä teksti on ehkä hyvin itserakkaan kuuloista mutta Luka, tuo jalo pakkaus, on ansainnut tämän täysin! Olittepa te mitä mieltä tahansa.)
Millainen tämä harmaavalkoinen rakkautemme kohde oli sitten pienenä lapsena? No, oikeastaan lähestulkoon samanlainen kuin nykyäänkin. Toki se vilperöi ja sekoili pentuaikoina siinä missä muutkin pennut, se esimerkiksi tuhosi edesmenneen isoäitimme perintövaasin, kompuroi rappusissamme aiheuttaen aika kovia kolhuja niin itselleen kuin lattiallekin ja söi puolet puutuoleistamme (varmaan kyllä ihan vahingossa, siihen aikaan sen silmiä ympäröivät karvat olivat niin kasvaneet ettei se juuri nähnyt eteensä joten se söi mitä eteeen sattui). Mutta kaiken kakkiaan Luka selviytyi suhteellisen mainiosti ja ansiokkaasti ajoista, jolloin vasta opeteltiin elämän pieniä perusasioita. Pojan sekoilukausi ei sitä paitsi kestänyt kuin muutaman viikon ja sitten se olikin jo ohitse. Lukasta oli kasvanut mairea nuori mies. Tai no, olihan ennen tuota ajanjaksoa myös orastavan murrosiän päihittämät hetket, joita emme kyllä tietyistä syistä halua juurikaan muistella (sanotaanko vaikka että silloin Luka alkoi kiinnostua kauniimmasta sukupuolesta siinä määrin että lenkkipoluilla pyöriminen muuttui hankalaksi...). Sittemmin herrasta kasvoi rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä paketti, ja silloin oli hymy korvissa kaikilla meillä kolmella. Lukan oikea luonne oli päässyt omiin mittoihinsa. Siinä meillä oli oikea frakkiin tai smokkiin pukeutuva herrasmiehemme, Smoky Demon of Lost City alias Luka (tässä lauseessa ei sitten piillyt sarkasmin sävyäkään, ihan oikeasti)!
Miten Luka päätyi juuri meille asumaan? Voisi sanoa, että melko (huom. melko) luonnollisia teitä pitkin. Rakkaan, edesmenneen bordercolliemme Väinön kuoltua surujaksomme oli venynyt reiluksi puoleksi vuodeksi, jonka aikana emme puhuneet yhdessä halaistua sanaa koirista saati sitten sellaisen hankkimisesta omaan talouteemme. Itkun nieleskely ja kuumat kyyneleet kuitenkin hälvenivät ajan kuluessa, ja yht'äkkiä olimmekin valmiita ottamaan koiran itsellemme. Mutta miten sitten päädyimme juuri vanhaenglanninlammaskoiraan, ennestään meille täysin pimennossa olleeseen rotuun? Se olikin aika monimutkainen kimurantti se. Meille piti nimittäin aluksi muuttaa bordercollienarttu pääkaupunkiseudun suunnalta, mutta äkkiä suunnitelmat muuttuivatkin kokonaan. Kasvattaja oli näet luvannut luovuttaa pennun kahteen kotiin samaan aikaan ja tästä episodista syntyikin hankala tilanne niin meidän, kasvattajan kuin kolmannenkin kotiehdokkaan välillä. Lopulta me päätimme antaa periksi pienelle kiistalle. Narttu matkasi siis reilusti yli luovutusikäisenä Seinäjoelle, kolmannen osapuolen kotiin asumaan. Harmi ja raivo täyttivät päämme, ja jätimmekin hetkeksi - jälleen - uuden koiran hankkimisen suunnittelun sikseen. Epätoivo sokaisi rakkautemme koiriin, se bordercollie, jota emme saaneet, olisi ollut niin täydellinen meille. Niin täydellinen.
Eräänä, keväisenä ja aurinkoisen lämpimänä päivänä eksyimme sattumalta internetissä surffailessamme vanhaenglanninlammaskoiria kasvattavaan kenneliin. Eihän tuo rotu aluksi meillä mitään hälytyskelloja pannut päässä soimaan, ei tietenkään - mutta pikkuhiljaa aloimme kiinnostua yhä enemmän näistä suloisen perusluonteen omaavista ja erittäin mielenkiintoisen näköisistä koiralapsista. Yksissä tuumin päädyimme jotenkin, aivan ex temporesti ottamaan piskuiseen talouteemme tällaisen lampuriksikin kutsutun olion. Tutustuimme erääseen Ruotsissa asuvaan vanhaenglanninlammaskoiria kasvattavaan naiseen, Arianne Bergiin, joka vaikutti todella lupaavalta ja asialliselta kasvattajalta. Hän oli meille erittäin ystävällinen ja ymmärsi meidän kokemattomuutemme tätä rotua kohtaan, mutta hän lupasi meille silti urospennun S-pentueestaan. Olimme aivan täpinöissämme. Tarjouduimme aluksi matkaamaan laivalla Ruotsinmaalle, mutta Arianne halusikin tulla vierailemaan meidän tiluksillamme oma pentumme mukanaan. Meille tämä passasi mainiosti ja niin sitä jäätiin odottelemaan Ariannen ja tämän pienen kasvattipojan tuloa. Olimme jo ennen tätä tapahtumaa katselleet S-pentueen kuvia internetin välityksellä, ja Arianne oli suositellut meille yhtä näistä lapsosista, potraa ja vahvanoloista pikkumiestä. Koira vaikutti herttaiselta, joten sanoimme 'kyllä' Ariannen ehdotukseen. Aloimme nopeasti tottua ajatukseen, että meillä asustelisi pian lähes ventovieraan ihmisen kasvattama koiranpentu, vielä melko tuntematonta rotua edustava. Mutta elämässä pitää olla riskejä ja haasteita, eikö vain?
Ariannen ja pennun tulo taloon oli jotakin vastustamattoman kohtalokasta ja kaunista. Se ennennäkemättömyyden, uuden alun tunne hiipi meidän molempien sisuksiin väkivahvana, mutta silti kuin varkain. Vihdoin ne olivat saapuneet, Arianne ja pentu! Otimme vieraat mielekkäästi ja innolla vastaan, tarjosimme kasvattajalle suomalaisuuden perikuvia, saunassa vierailun, grillimakkaraa, raikkassa ja hyvin, hyvin vilpoisessa vedessä käyskentelyn (joka ei kyllä venynyt kovin pitkäksi, ymmärrätte varmaan, kesäkuun alussa vesi ei aina ole lämpimimmillään...)! Arianne vakuuttui täysin supi-Suomen tarjontaan ja lähes tyrkytti lopulta pentua käsiimme. Siinä se nyt oli, kauan odotettu tapaus, Smoky Demon of Lost City. Kutsumanimeä oli hankala päättää mutta lopulta me kaikki kolme, Odea, Mirzu ja Arianne, päädyimme yhteisymmärryksen merkiksi nimeen Luka. "Yksinkertainen, helposti muistettava mutta silti omalaatuinen." Luka vaikutti heti alusta alkaen erittäin hyvältä koiranalulta, ellei jopa täydelliseltä meitä varten... heti taloon astuessaan se nimittäin pissasi nurkkaamme, repi uusimman sanomalehtemme ja lopulta retkahti makaamaan keskellä eteistämme. Hieno mies, vai mitä? Pian Arianne oli aika lähteä, hän hyvästeli Lukan ja meidät aika nopeasti, olihan hänellä kiire laivalle. Siitä meidän yhteinen taipaleemme alkoi. Meidän kolmen yhteiselo, täydellisyyttä hipova. Tosin, Luka rikkoi hieman täydellisyyttämme järsimällä pentualbuminsa hajalle, mutta ei se mitään, kyllä se siitä sitten muutamien viikkojen aikana oppi, miten meidän talossamme tuli käyttäytyä. Joskus järeämpien aseidenkin kanssa? No, ei tietenkään, kunhan vitsailin!
Oikeasti Luka on ollut heti pentuajoistaan alkaen todella helppohoitoinen ja rauhallinen koira. Sen luonne on ehkä tasapainottainut hieman meitäkin, yleisen härdellin muodostajia, sekopäisiä ja erittäin levottomia persoonia. Luka on tuonut meidänkin päihin sellaista järkeä, jota jokaiselta koiralta ei edes voi odottaa. Luka on ollut enemmänkin kuin koira. Se on ollut aina meidän paras ystävämme, lohduttaja, neuvonantaja. Luka on valanut meihin uskoa ja toivoa niinä päivinä, jolloin on tehnyt mieli heittää rukkaset nurkkaan ja lopettaa koko turkasen elämästä nauttiminen. Näitä päiviä on välillä vähän liikaakin, valitettavasti... Luka osaa tuoda iloa ja naurua päiviin olemalla vain oma hassu ja ihana itsensä! Ja se, jos jokin, on hieno ja ihailtava taito. Luka on kärsivällinen, eikä sitä juurikaan hetkauta, jos pienet lapset vetelevät sitä esimerkiksi viiksikarvoista. Se kestää monenlaista ärsytystä todella pitkään, joka on upea ominaisuus varsinkin koiralta, joka elää tällaisen hullunmyllyn keskellä! Kuten sanottu, Luka rakastaa kaikenlaisia ihmisiä. Sen bestiksiin lukeutuvat niin vauvat kuin vaaritkin. Monenkirjavaa ihmistä meillä välistä kyllä kyläileekin - poliisin virkapuvussa käyskentelevää kaveripiiriä, naapurin mummuja, sukulaisten pikkulapsia... näitähän riittää. Mutta ei ole yhtäkään vierasta, joka ei olisi edes hitusen ihastunut Lukan luonteeseen ja siihen, miten hellävaraisesti se osaa ottaa uudet ystävänsä vastaan. Siinä missä varsinkin pienet toverit pelkäävät Sidin päällekäyvää mutta tahatonta käyttäytymistä, Lukan hienotunteista tutustumista ne taasen rakastavat! Se osaa tutustua hitaasti, painamalla kuonon ihmisen polville, katsomalla kaveria kiinteästi ja antamalla pehmeää tassuansa ynnä muuta mukavaa! Voimme siis hyvillä mielin sanoa että Luka on mahtava persoona!
... Itse asiassa jopa niinkin mahtava että sen ansiosta me eksyimme anomaan kennelnimeä itsellemme juuri vanhaenglanninlammaskoirien kasvatusta varten ja sitä kautta rakentamaan itsellemme kennelrakennusta suuria pahvipäitä varten. Oikeastikin kasvattamaan sellaista rotua, jota emme olleet ennen edes noteeranneet suurensuuren rotukirjon muasta. Nyt lampurikannan elvytys siis on kuin onkin meidän, kahden keltanokan, käsissä ja arvata saattaa, että paineet ovat kovat ja pelko epäonnistumisesta ehdoton. Onneksi meillä on kuitenkin Luksi- ja Sidiboy jotka pistävät aina vihastuttavimmanakin kasvattajatätipäivänä hymyn huulille ja naurun palleaan! Vai miten se meni...
Miten Luka sitten suhtautui siihen, kun uusi koirakokelas, Sid, astui talouteemme? No, ihan niin maireasti ja priimusmaisesti kuin me olimme pennun hankinta-ajan alusta asti kuvitelleetkin! Se otti minimaalisen bortsupojan vastaan suopeasti, tyynesti, kuin tällaiset uudet, tuhisevat karvatuhkelot olisivat olleet taloutemme arkipäivää. Hieman se Sidiä nuuhki ja pukkasi tassulla vatsaan vahingossa (josta Sid ei liiemmin välittänyt), mutta sitten se jätti tämän rauhaan ja jatkoi touhujaan kuin pikkuista ei olisi ollut olemassakaan. Sidin murrosiän aikana Luka oli varsin hienosti käyttäytyvä mies, ja vaikka Sid yrittikin tätä härnätä, ei Luka mennyt mukaan ärsytykseen vaan oli kuin Sidiä ei olisi olemassakaan. Nykyisin herrat ovat jo toistensa parhaat koiratoverit - jakavat likemmäs luutkin keskenään, mitä nyt Sid välillä rosvoaa sekä omia, yhteisiä ja Lukan luita itselleen omaan nurkkaansa... Sid on silti täysin kiintynyt Lukaan ja pitää tätä jonkinlaisena isähahmona itselleen, kun taas Luka on enemmänkin ihmisten perään. Mukava kuvio, eikö vain? Tällaista on elämä koirien kanssa, jotka on otettu eri aikaan ja erilaisissa elämäntilanteissa! Lukan on täytynyt kiintyä ihmisiin, kun sillä ei ole ollut koiraa, johon leimautua, kun taas Sid on täysin hurahtanut tekoisäänsä... monimutkaista, mutta rakkaita me olemme kaikki tyynni toisillemme!
Lukan käyttäytyminen kodin pihapiirin ulkopuolella on jotain sanoinkuvaamatonta. Se ei vetele hihnassa lainkaan, vaan kulkee omistajaansa hieman edellä, katsellen kuitenkin alati taaksensa varmistuakseen, ettei emäntä jää matkan varrelle häsläämään! Poika osaa myötäillä lenkittäjänsä askeleita, ja kääntyy yleensä sinne suuntaan mihin tahdotaankin. Koirapuistoissa Luka ei liiemmälti vieraile, mutta kyllä se siellä aina välillä Sidin seurana juoksentelee ja hankkii uusia tuttavuuksia. Koirien sähköpostitoimitukset ovat Lukan päivätyötä, se lukee niitä mielellään ja voisi viettää lenkkipolulla vaikka kokonaisen iltapäivän! Usein vain nälkä yllättää kesken kiinnostavimman viestin, ja silloin on mentävä kiiren vilkkaa kotiin! Varsinkin vastakkaista sukupuolta edustavan koiran vastaantuleminen kadulla on parasta, mitä Luka tietää (heti omistajien, lihapullien ja näyttelyissä ravaamisen jälkeen tietysti). On mahtavaa päästä tekemään tuttavuutta nartun kanssa, varsinkin, jos joutuu terästäytymään ja kerjäämään toiselta huomiota. Lukan heikko kohta on siis nämä kuuluisat, kauniimman sukupuolen edustajat - mitäköhän herra tuumaisi jos meille muuttaisi vaikka vanhaenglanninlammaskoira Venla? No, hyvää tietenkin! Silloin sekin taitaisi varmaan innostua ja härdellöidä reippaasti tavallista enemmän...
Lempiharrastukset (tajusin, että nämä luonteet tuppaavat aina menemään tällaisen ystäväkirja-meiningin puolelle, anteeksi siitä)? Tietenkin näyttelyissä ravaaminen ja paimennus! Ne ovat lajit, joiden tekemisestä Luka oikeasti nauttii. Se ei voi vastustaa sitä tunnetta, kun trimmipöydän ympärillä hääräilee ihailevia katseita, kun kehässä juokseminen heittää turkkia sekaisin, tuulettaa, kun saa paimentaa täysin rinnoin lampaita aitasta hakaan, kun saa keskittyä ja olla kärsivällinen tuomarin edessä, kun pitää puntaroida erilaisia vaihtoehtoja... Luka on mahtava harrastuskaveri, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Näyttelyissä se rakastaa huomion keskipisteenä olemista, ja varsinkin ravaaminen on siitä upeaa, kun se kuulee ihailevia huokauksia, jotka on osoitettu ainoastaan sille. Paimennus on taas mukavaa ajanvietettä ja vastapainoa näyttelyiden pienoiseen yksitoikkoisuuteen - paimennuksessa se unohtaa kaiken muun paitsi sen, mitä se tekee. Sillä hetkellä ainoana tehtävänä on lampaiden paimennus ja tehtävän loppuun suorittaminen. Näiden lajien lisäksi herra harrastaa myös tottelevaisuuskokeita (joissa kaikki ei mene aina ihan putkeen mutta yritys on tärkein!), agilitya (putket eivät ole ihan onnistuakseen...), koiratanssia (varsinkin Dance With Somebodyn tahdissa tanssahtelu maittaa, mutta hieman inspiroidusta tosin) sekä palveluskoirakokeita (mainiota työskentelyä, muttei täysin nauti tästä lajista = jätämme tämän lajin treenamisen hieman vähemmälle) vaihtelevalla menestyksellä! Kuten varmasti ihmiset ovat huomanneet, Luka sekä Sid harrastavat samoja lajeja ja käyvät pyörähtämässä samoissa lajeissa. Ja vaikka menestystä ei usein tulekaan, ovat kisareissut aina yhtä hauskoja ja värikkäitä!
Tämän tuhkaisen demonin, Lukan, täytynee siis olla vanhaenglanninlammaskoira isolla V:llä! Sen luonne, ulkonäkö, kokonaispaketti, on hurmannut meidät, mutta myös kaikki tuttavamme, täysin! Emme voi olla kuin kiitollisia Lukan kasvattajalle ja pojalle itselleen siitä, miten hyvän kosketuksen he ovat meille tästä paimentavasta, karvaisesta rodusta antaneet. Mikä muu rotu, tai pikemminkin koiranpuolikas, kuin Luka, sopisi meille paremmin? Tuskin mikään. Voimme vain kiittää kohtaloa siitä, miten tämä saattoi meidät tuhansien raivonpuuskien ja itkumylläköiden jälkeen yhteen maailman parhaimman koiran kanssa. Loppujen lopuksi yhteiselomme neljästään (Odea, Mirzu, Luka & Sid, tehonelikko!) on vankkatekoista, lujaa ja toivorikasta ja -rakasta. Ehkä meillä rikkinäiset ja epätäydelliset lähtökohdat, mutta ne korjaantuivat ajan myötä täydellisiksi ja erittäin hulppeiksi, kun saimme toisemme. Ja, niin se vain on, että Luka - niin kuin Sidkin - on omalla tavallaan täydellinen. Siitä puuttuu ainoastaan ne virheet! Me kaikki olemme omia persooniamme, mutta Luka. Se on persoona, sellainen persoona, minkälaista et tule kenessäkään muussa koirassa saati ihmisessä näkemään. Lukalla on silmät sydämeen, ja pienellä, hiljaisella tavalla, se tuo toivoa ja onnea elämäämme. Millaista täällä olisi ilman pientä (tai no, suurta) rakastamme? Harmaata ja kolkkoa, yksitoikkoista, se on vissi!
sukutaulu
E: Misty Mountain's The Malevolence evm.
|
EI: Paralyzed Moonshine Fever evm.
|
EE: Ripped in Amsterdam evm.
|
I: Long Before Rock 'n' Roll of Lost City evm.
|
II: Youth of Today from Crash evm.
|
IE: Miracles High Heel evm.
|
Luka polveutuu maailmankuulusta ja erittäin arvovaltaisesta vanhaenglanninlammaskoirien suvusta, joka on täynnä erilaisia koiria kaikkine upeine ominaisuuksineen, käyttötarkoituksineen ja luonteenlaatuineen. Herran maineikas ja monipuolinen sukukunta on juurtunut ja sijoittunut niin lähelle kuin kauaskin: vanhempia ja isovanhempia voi tavata niin Ruotsinmaalla, Tanskan vuonoilla kuin suuressa Kanadassakin! Herran perheeseen kuuluu monenlaista vipeltäjää ja vilskeen aiheuttajaa: on näyttelyissä pyörijää, hullua paimentajaa kuin palveluskoiralajienkin taitajaa! Yksittäislajien taitajien lisäksi on myös koiria, jotka menestyvät lajissa kuin lajissa mahtavasti - ns. megamestarit! Geenien perusteella Lukan pitäisi siis olla oikea multipersoona, mutta ihan takuuseen emme tästä "tosiseikasta" kyllä olisi valmiita menemään...
Kuten sanottu, Lukan suku on monenkirjavaa ja sillä hyvä! Tämän asian todistaa esimerkiksi Lukan ikioma äitihahmo eli Misty Mountain's The Malevolence, kutsunimeltään Nala. Tämä Tanskan itäpuolella elinpäiviään viettävä lampurineiti on hyvin monipuolinen persoona niin luonteensa kuin harrastustensakin muodossa. Tyttö on iloinen, toimelias, aktiivinen ja melko vauhko ja villi vanhaenglanninlammaskoira. Sitä voi tavata näyttelyiden humussa, agilityradoilla kuin palveluskoirakokeissakin! Nala on esimerkiksi muutaman maan valio upealla ulkomuodollaan, ja vastaavasti myös BH-kokeen hyväksytysti suorittanut neitokainen. Nala tuo Lukan sukuun ripauksen erilaista vanhaenglanninlammaskoiraa - useimmat niistä eivät nimittäin ole kylliksi ketteriä, nokkelia ja reippaita harrastamaan agilitya, mutta Nala on! Voisi sanoa, että se on passeli emä juuri Lukaa varten!
Lukan isä, Long Before Rock 'n' Roll of Lost City eli Rokky on taas täysin päinvastainen koiruus Lukan äidin, Nalan, kanssa. Siinä missä Nala temppuilee agilityradoilla vauhkomaisesti, paimentaa Rokky silminnähden keskittyneenä lampaitansa hakaan. Sen paimennusvietistä ja -taidoista kertoo esimerkiksi sen meriittilista - poika on muun muassa paimennusvalio! Rokky (joka on muuten saman kennelin poikia kuin Luka) on luonteeltaan hyvin kärsivällinen, melko miellyttämisenhaluinen (tätä piirrettä ei vanhaenglanninlammaskoirissa ole yleensä havaittavissa) sekä ystävällinen koira. Rokky tuo Lukan luonteeseen rauhallisuuden ja pienieleisyyden merkkejä, mutta toisaalta myös täysipäisyyttä ja kypsyyttä. Rokky asuu oikeastaan Lukan kasvattajalla, Ariannella, Ruotsissa, joten se pääsee myös kiertelemään näyttelyitä vaihtelevin menestyksin. Lisäksi Rokkya kisautellaan harrastuspohjalta myös koiratanssissa. Erilaisia harrasteita herralta siis löytyy, sitä ei voi kukaan kieltää!
Herran isovanhemmat, niin emän kuin isänkin puolelta, ovat myös niittäneet erilaista menestystä ympäri maailmaa. Emän puolelta tulevat isovanhemmat, emänemä Ripped in Amsterdam eli Sheila on todella riehakas, lojaali ja avoin persoona, ja se on menestynyt mainiosti näyttelyiden saralla. Se on esimerkiksi muutaman vuoden takainen Pohjoismaiden Voittaja, mikä on upea saavutus keneltä tahansa. Sheila on tuonut Lukan luonteeseen ripauksen vauhkoa ja villiä käyttäytymistä. Emänisä, Paralyzed Moonshine Fever, ts. Morrison on taas aivan oma lukunsa. Se on hienotunteinen, välitön ja erittäin miellyttävä koira. Morrison on esimerkiksi koiratanssivalio ja todella esiintymishaluinen persoona! Myös näyttelyissä Morrison on kierrellyt muutamia kertoja ja menestystäkin on tullut. Siinä missä Sheila asuu Ruotsin pääkaupugin liepeillä Tukholmassa, nauttii Morrison paukkuvista pakkasista Kanadan pohjoisosissa... kaukosuhdetta on siis ilmassa Lukan isovanhempien kesken, vai mitä?
Isänemä, Miracles High Heel eli Elyon on menestynyt mallikelpoisesti niin näyttö- kuin käyttöpuolellakin. Kanadassa, tarkemmin sanottuna Toronton liepeillä kuuluisassa ja menestyneessä kotikennelissä asustava Elyon on luonteeltaan erittäin persoonallinen vanhaenglanninlammaskoira: se on räjähtävä, helposti innostuva, tulinen ja tempperamenttinen narttukoira. Elyon kilpailee näyttelyissä, agilityssa sekä tottelevaisuuskokeissa, ja varsinkin agilityssa se menestyy luonteensa avulla erittäin hyvin. Näyttelyissä on tullut napattua niin SERT:iä kuin ROP:akin, joten kyseessä on erittäin vahvatekoinen ja monipuolinen persoona. Isänisä, Youth of Today from Crash, joka tosin on kutsumanimeltään pelkkä Fence, on menestynyt etenkin näyttelyiden parissa. Se on esimerkiksi useiden maiden valio ja kerännyt upeita saavutuksia Voittaja-näyttelyiden saralla. Tärkeintä on kuitenkin Fencen luonnetestien läpikäyminen hyväksytysti. Jo tämäkin seikka kertoo paljon luonteesta - se on erittäin tasapainoinen, älykäs ja sympaattinen koira vailla vertaa!
Pentuesisaruksia Lukalla on yhteensä pojan itsensä lisäksi neljä kappaletta - yksi uros ja kolme narttupentua. Uros on viralliselta nimeltään Suburbian Prince of Lost City alias Liam. Liam asustelee tällä erää Lapin perukoilla, eli velipojasta on muotoutunut suomalainen herrasmies kuten Lukasta itsestäänkin! Nartut ovat silkassa yksinkertaisuudessaan nimiltään Smash Melody of Lost City (Lydia), Spanking Pace of Lost City (Edla) sekä Surface Tension of Lost City (Arla). Kaikkien tyttöjen kodit sijaitsevat tällä haavaa naapurimaassamme, Ruotsissa. Kaikki pentuekaaran jäsenet ovat perusluonteiltaan välittömiä, iloisia ja melko rauhallisia (lukuunottamatta Edlaa, josta on kuoriutunut ADHD-diagnosia odottava sekopää!). Pentuetapaamista odotellessa, tai jotain sinne päin?
Ette voi siis väittää Lukan suvun olevan yksipuolinen tai simppeliydellään tylsistyttävä. Sekalaisesta joukkiosta löytyy niin näytelmien päätähteä, palveluskoiralajien taitajaa kuin agilityratojen kirmailijaakin! Suvun perusteella Lukan pitäisi siis todellakin olla erittäin monipuolinen ja lupaava uros, mutta nähtäväksi jää, täyttääkö se sukunsa puolesta spekuloitavat odotukset... Toivotaan!
kisakalenteri
Eros: "Hyvät pään ja rungon mittasuhteet, erinomainen skpleima. Hyvin erottuva otsapenger, hyvä kirsu. Aavistuksen lyhyt kaula, hyvä eturinta. Lyhyt ja tiivis runko, massaa sopivasti. Erinomaiset raajojen mittasuhteet. Hyvin asettuneet eturaajat. Erinomaiset takaraajojen polvi- ja kinnerkulmaukset. Matalat kintereet. Hyvä karvapeite ja väritys. Tasapainoinen ja voimakasrakenteinen kokonaisvaikutelma." ERI
Juinttu: "Komea, rakenteeltaan neliömäinen ja tasapainoinen uros. Erinomainen vahva pää. Hyvin kehittynyt voimakas runko. Erinomaiset hyvin kulmautuneet raajat. Rotumääritelmän mukainen turkki ja erinomainen väritys." ERI1 PU1 ROP
Pihavahti: "Erinomainen rotutyyppi. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen pää. Hyvin kehittynyt erinomainen eturinta. Hyvät rungon linjat. Erinomaiset raajat, jotka ovat kulmautuneet hyvin. Hyvä häntä. Erinomainen turkki, oikea väritys. Kaunis!" ERI1 PU1 ROP CACIB
| ► PAIMENNUS |
| 23.06.2009 |
VPKY |
Classified |
perusrata |
Satu |
66p, hyväksytty |
| 19.07.2009 |
VPKY |
Davinheim & Debesis |
AI |
Reetta |
63p, KUPI |
| 25.08.2009 |
VPKY |
Haovc |
AII |
arvontakone |
??p, KUPI |
| 04.09.2009 |
VPKY |
KAP |
AIII |
Iivi |
100p, KUPI |
| ► TOTTELEVAISUUSKOKEET |
| 14.08.2010 |
VTL |
Hallara |
ALO |
Nikke |
171p, I-palkinto |
| 19.08.2010 |
VTL |
Sawquen |
ALO |
Eros |
191p, I-palkinto |
| 29.08.2010 |
VTL |
les idiots |
AVO |
Jessica |
182p, I-palkinto |
| 02.09.2010 |
VTL |
Bordersky |
AVO |
Hobu |
192p, I-palkinto |
| 04.11.2010 |
VTL |
Davinheim |
VOI |
Reetta |
297p, I-palkinto |
| 05.01.2011 |
VTL |
Davinheim |
VOI |
Reetta |
294p, I-palkinto |
| 06.05.2011 |
VTL |
Davinheim |
EVL |
Reetta |
266p, I-palkinto |
| 25.06.2011 |
VTL |
Quite Right |
EVL |
Sanna M. |
260p, I-palkinto |
| 01.07.2011 |
VTL |
Yläkerran & Joikhas |
EVL |
Juinttu |
282p, I-palkinto |
| ► AGILITY |
| 24.08.2010 |
VAL |
KAP |
MAXI I |
Iivi |
sija 3, vKUMA |
| 20.09.2010 |
VAL |
Virtuaaliset tollerit |
MAXI I |
Jenna |
sija 4, vKUMA |
| 11.10.2010 |
VAL |
Lasienkelin |
MAXI I |
Camilla |
sija 2, vKUMA |
| 12.12.2010 |
VAL |
Hukkaportin |
MAXI II |
Narri |
sija 2, vKUMA |
| 09.01.2011 |
VAL |
Davinheim |
MAXI II |
Natali |
sija 3, vKUMA |
| 21.03.2011 |
VAL |
Helluva |
MAXI II |
Nikke |
sija 2, vKUMA |
| 23.04.2011 |
VAL |
Suokukan ratsastuskoulu |
MAXI III |
Hilma |
sija 1, vKUMA |
| 28.04.2011 |
VAL |
Lac Quebec |
MAXI III |
Sekhmet |
sija 2, vKUMA |
| 05.05.2011 |
VAL |
Shaghas |
MAXI III |
Sigitius |
sija 1, vKUMA + vCACIAG |
| ► KOIRATANSSI 331p. |
| 11.01.2011 |
VKTL |
Windyheart's |
Hurricane |
Netry |
15p. |
| 17.01.2011 |
VKTL |
Windyheart's |
Hurricane |
Netry |
50p. |
| 18.01.2011 |
VKTL |
Riot! |
Hurricane |
Mirzu |
12p. |
| 30.01.2011 |
VKTL |
Haovc |
Hurricane |
Wolfie |
29p. |
| 14.02.2011 |
VKTL |
KAP |
Hurricane |
Peppi |
23p. |
| 05.03.2011 |
VKTL |
Choufleur |
Hurricane |
Tiia |
10p. |
| 19.03.2011 |
VKTL |
Cirque de Pool |
Hurricane |
pooli |
19p. |
| 05.05.2011 |
VKTL |
Windyheart's |
Hurricane |
Netry |
18p. |
| 06.05.2011 |
VKTL |
Maanijan |
Hurricane |
Laura |
23p. |
| 09.05.2011 |
VKTL |
Vicinity Shepherds |
Hurricane |
Aveline |
12p. |
| 18.05.2011 |
VKTL |
Koruton |
Hurricane |
femm |
20p. |
| 04.07.2011 |
VKTL |
Verdessan |
Hurricane |
femm |
40p. |
| 14.09.2011 |
VKTL |
Bielke |
Hurricane |
Jacya |
30p. |
| 26.09.2011 |
VKTL |
Virus Victor |
Hurricane |
Yuen |
30p. |
| ► BH-KOE |
| 03.08.2010 |
VSPKL |
Yläkerran |
PAKK |
Tuulia |
87p, PAKK1 BH |
|
